Hesten, Senjan saari, Norja
Hesten-vuoren huiputus lähtee Senjan saarella olevasta Fjordgårdin pienestä kalastajakylästä. Parkkipaikat on selkeät ja hyvät, mutta maksulliset. Kävijöitä riittää täällä, mutta aina on kuitenkin löytynyt parkkipaikka. Reitin lähtöpisteen lähellä on pientä ruokapaikkaa ja esimerkiksi suihku mahdollisuus matkailijoille pientä maksua vastaan.
Itse reitti on noin 5 km pitkä edestakaisin, ja aikaa siihen kuluu noin 3 tuntia. Älä anna reitin lyhyyden hämätä - korkeanpaikan kammoa yhtään omaavat saavat kyllä polvet tutisemaan, varsinkin jos on tarkoitus kiivetä aivan huipulle eikä jäädä vuorenselälle.
 |
| Hestenin huipulta. Seglan jyrkkä huippu edessä. |
Alkuun
Alkuun kuljetaan laskettelurinteen pohjaa pitkin. Reitillä on alkuun myös pientä metsäaluetta ja pitkospuuta, ja vaikuttaa oikein leppoisalta reitiltä. Lopulta lähestytään kohti vuorenselkää ja kiivetään sen päälle. Tässä kohtaa näkyi paljon hikipisaroita ja punaisia naamoja. Kuulin jonkun jupisevan, että jättää reitin tähän, koska polvi on niin huonona eikä tule pääsemään alas. Nainen jäikin vuorenselälle vievälle reitille.
Itse jatkoin matkaa vaikka mielessä oli sama ongelma - polvileikkaus oli nimittäin edessä. Se loikin vähän lisäjännitystä tähän touhuun, koska polvi huusi hoosiannaa, ja alaskin piti vielä tulla.
Vuorenselällä
Tässä on kuvaa vuorenselältä käsin. Edessä näkyy vastapäinen, kuuluisa vuori Segla. Monet Hestenille matkaajista jäivät tähän kohtaan. Itse kadotin hetkeksi polku merkit kivien takia, mutta polku löytyi taas, ja pääsi kulkemaan kohti vuorenhuipulle vievää loppuosaa. Osa ihmisistä ilmeisesti luuli, että tämä on huippu - mutta eipä ole.
Suurin osa matkaajista oli suomalaisia, ja luulen, että kun Suomessa on totuttu loiviin tuntureihin, vuorenselällä olo voi tuntua jo huipulla olemiselta.
Vuoren huippu on kuitenkin todella erilainen kuin tunturi. Vuoren huipulla - riippuen siitä kuinka terävä se on - ei ole paljoa tilaa, ja näkyvyyttä on joka suuntaan. Silloin ollaan huipulla, kun vuori oikeasti loppuu ylhäällä.
Tuntureilla sen sijaan on usein tilaa ja monet niistä on todella loivia. Tunturit ovat ikivanhoja, matalaksi hioutuneita vuoria. Luonnon ilmiöt ovat kuluttaneet vuorien huiput tasaisiksi ja loiviksi, tehden vuorista tuntureita. Siksi tämä vuorenselkä saattaa tuntua huipulta erityisesti suomalaisille.
Tätä vuorenselkää pitkin pääsee myös Hestenin vieressä olevalle vuorelle Stavelitippenille.
Miten se loppu reitti sitten vuorenhuipulle?
Huipulle vievä loppu osa oli kapea hiekkainen polku, jolle juuri ja juuri mahtuivat vaelluskengät vierekkäin. Polku oli myös osittain kivinen, ja hiekka liukui kenkien alla mikä teki polulla pysymisestä haastavaa. Se oli lievästi sanottuna elintärkeää, sillä toisella puolella polkua oli jyrkkä pudotus suoraan alas ja toisella puolella pelkkää louhikkoa (vuorta).
Reitti oli haastava myös siksi, että siinä joutui ihan kiipeämään välistä. Eli siis käyttämään käsiä apuna muutamaan otteeseen.
Moni kääntyi viimeistään tässä vaiheessa takaisin, ja ne ohitukset vielä näin kapealla polulla, pudotuksen vieressä oli hyvin, erittäin, kovin jännittävää. Tästä polvia tutisuttavasta loppureitistä johtuen aivan vuorenhuipulla oli yllättävän rauhallista ja vähän ihmisiä - erityisesti verrattuna siihen väkimäärään joka oli alun perin matkalla Hestenille.
Ei sillä, ei siellä olisi ollut tilaakaan semmoiselle määrälle porukkaa.
Hestenin huipulta oli aivan upeat näkymät! Kannatti jännittää ja kädet hiessä kavuta ylös asti. Aivan uskomaton fiilis, kun lopulta pääsi perille.
Sitten oli vielä se alastulon jännitys - ja tuska. Oli kyllä kuitenkin niin upea reissu ja maisemat, ettei mikään polvikipu tai kuolemanpelko saanut sitä tunnetta huipulla lytättyä.
Hesteniltä ei pääse suoraan Seglan huipulle. Vuoret näyttävät olevan vierekkäin, mutta niiden välissä menevä harjanne on liian vaarallinen vaellusreitiksi. Seglan huipulle pääsee parhaiten Hestenin lähellä sijaitsevalta Seglan omalta vaellusreitiltä. Segla on vielä terävämpi huippuisempi kuin Hesten - melkoinen kokemus sekin!
Adrenaliini- ja endorfiini huuruisin terveisin,
Korpitäti
Kommentit
Lähetä kommentti