Blåvatnet, noin 8 km:n pituinen reitti upealle jäätikköjärvelle. Blåvatnetin lähtöpaikassa on selkeät opasteet ja iso parkkipaikka, jonne voi jättää auton.
Reitti on melko helppo kulkuinen, eikä sisällä kovia nousuja tai laskuja. Alkuun kuljetaan ihan kävelytieksi tehty reitti, jonka jälkeen reitti muuttuu kivikoksi.
Haastetta tällä reitillä tuo kivikko, joka muuttuu loppu matkasta louhikoksi. Erittäin hyvät tukevat kengät on tarpeen. Muutama purokin mutkittelee kivien välissä, joten vedenpitävyys on myös hyvä ominaisuus tällä reitillä.
Polku on merkitty punaisella maalilla kiviin. Välistä sai kyllä ettiä, missä ne merkit menee, mutta polku on sen verran selkeä, että kyllä perille löytää - ja vielä takaisinkin.
Kivikon kohdalla, kun kävelee kohti Blåvatnetia, tulee tunne, ettei jäätikköjärvi lähene ikinä ja kivikko jatkuu loputtomiin - vaikka reitti ei ole edes pitkä. Ystäväni sanoin - "helvetissäkin on vähemmän kiviä".
Olin nähnyt kuvia Blåvatnetista ja halusin tietää, onko se todella niin sininen kuin kuvissa näkyy. Ja on se! En ollut uskoa silmiäni - kuinka upean sininen jäätikköjärvi todella on.
Blåvatnet saa kauniin värinsä jäätiköltä virtaavasta sulamisvedestä, joka sisältää "kivijauhoa" eli glasiaalisavea. Jäätikönliike murskaa kalliota hienoksi pölyksi ja kun jäätikkö sulaa, jauhe kulkeutuu veden mukana järveen. Auringonvalo taittuu ja siroaa veden sisältämässä kivijauhossa ja näin Blåvatnet saa sen upean värinsä. Aurinkoisella säällä jäätikköjärvi on varmasti vielä sinisempi mitä omalla reissulla. Auringon kulma, sää, vuodenaika ja sulamisveden määrä vaikuttavatkin Blåvatnetin väriin.
Seuraavalle päivälle oli luvattu sadetta, ja juuri silloin olisi ollut Blåvatnetin reissun vuoro. Joten kaikista paras ratkaisu oli mennä edeltävänä yönä Blåvatnetille.
Reissu painottui alkuiltaan ja yöhön. Kyseinen järvi on erittäin suosittu kohde, joten uskon sen olevan täynnä retkeilijöitä päivä aikaan. Tämä yö reissu oli täydellinen - ketään muita ei ollut missään. Sekä pääsi käymään kuivana koko retken!
Pilviä oli jonkin verran kerääntynyt vuorten päälle, mutta se ei haitannut, koska ei ollut tarvetta kiivetä ylemmäs maisemia ihailemaan.
Yö Blåvatnetilla oli kaunis ja rauhallinen. Päivä oli hiipunut ja hiljaisuus ympäröi vuoria. Jäätiköltä virtaavat putoukset pitivät pientä kohinaa, ja jostakin kuului vaimeaa ulvontaa.
Tässä paikassa on taikaa,
Korpitäti
Kommentit
Lähetä kommentti