Palkaskeron kierros, Pallas-Yllästunturin kansallispuisto
Tälle reitille löytää helposti, kun laittaa Google Mapsiin kohteeksi Lapland Hotel Pallas. Aluksi syötin hakuun Palkaskeron kierros, mutta Maps ohjasi minut toiselle puolen tuntureita, keskelle autotietä. Kun asettaa hotellin lähtöpisteeksi, löytää reitille helposti - lähtöpiste sijaitsee hotellin vieressä, oikealla puolella.
Hotellin parkkipaikalta on vain muutama hassu askel tuntureita kohti vievälle vaellusreitille. Heti reitin alussa on kyltit, jotka ohjaavat sekä Palkaskeron että Taivaskeron reiteille. Reitit kulkevat aluksi samaan suuntaan, mutta erkanevat toisistaan myöhemmin.
Autoa ei kuitenkaan voi pysäköidä hotellin parkkipaikalle, vaikka sieltä olisi ollut mukava hypätä suoraan reitille. Parkkipaikka on tarkoitettu vain hotellin asiakkaille, ja se oli osittain remontin vuoksi suljettu. Oman auton voi jättää noin 500 metrin päähän leveälle, asfaltoidulle parkkialueelle. Tämä maksuton parkkialue näkyy tieltä käsin hyvin.
Ajoin itsekin ensin parkkialueen ohi ja käännyin hotellin pihassa ympäri. Palasin takaisin ja jätin auton oikealle parkkipaikalle. Alue on iso ja siitä pääsee helposti kävellen asfalttia pitkin hotellille ja siitä edelleen oikealle puolelle, vaellusreittien alkuun.
Maksuton iso parkkialue oli myös suosittu yöpymispaikka. Alueella yöpyi useita asuntoautoja ja -vaunuja. Mukaan lukien minä ja Rasse, nukkuen autossa penkit kaadettuina.
Palkaskeron kierros on reilut 6 km pitkä ympyräreitti. Reitti tosiaan kulkee alkuun samaa reittiä kuin Taivaskeron kierros, mutta kaartaa pian oikealle omalle reitilleen. Reitti on hyvin merkitty koko matkan ajan. Aikaa tähän kannattaa varata noin kolmisen tuntia.
Reitti oli todella mieluinen. Melkein heti pääsi ihastelemaan upeita, silmänkantamattomiin avautuvia tunturimaisemia - ja niitä riitti koko matkan ajan. Maisemat olivat kauniita aivan loppuun saakka.
Nousussa kyllä hengästytti, mutta muuten reitti ei ollut erityisen raskas. Olin kyllä ajanut vauvan kanssa jo koko päivän, ja tämä vaellus tehtiin vielä illalla ajopäivän päätteeksi. Vauva painaa jo melkoisesti, mikä tuo minulle lisähaastetta kunnon puolesta. Ilman vauvaa tämä varmasti tuntuisi kevyeltä päivälenkiltä.
Teille, jotka olette mahdollisesti lukeneet tätä blogia tähän asti, saattaa tulla yllätyksenä, että vauva pomppasi yhtäkkiä mukaan kuvioihin. Olen siis ollut raskaana, ja vauva syntyi tänä talvena. Osa täällä näkyvistä vaelluksista on tullut käytyä raskaana, mutta en ole tuonut asiaa esiin, koska olen halunnut pitää raskaus- ja vauva-asiat erillään itse vaelluksista.
Saatan jossain vaiheessa tehdä erillisen yhteenvedon raskaana vaeltamisesta sekä vaeltamisesta vauvan kanssa. Olisin itsekin kaivannut enemmän tietoa näistä asioista, mutta sitä löytyi aika huonosti. Varsinkin varusteiden ja muiden käytännön asioiden kanssa, kun puhutaan vielä ihan pienistä vauvoista - sellaisista, joilla on yhä sukellusrefleksi eivätkä osaa istua ja kulje kantorinkassa. Nytpä on sitten omakohtaista kokemusta.
Vauva tulee jatkossa seikkailemaan blogissakin, mutta tämä ei ole vauvablogi, vaan vaellusblogi - eli mitään ylitsepursuavaa vauvahössötystä ei tarvitse näillä näkymin odottaa reissu kertomuksissa. Vauva aiheiset vaellusjutut saavat omat erilliset postauksensa. Pidän nämä vaellustarinat edelleen pääasiassa retkeilyyn keskittyvinä, ja vauva-aiheisiin retkiasioihin palaan omissa kirjoituksissaan.
Reitti oli kerrassaan upea - alusta loppuun asti. Suosittelen ehdottomasti käymään täällä. Jos minulla olisi lista lempivaelluksistani, nämä Pallas-Yllästunturin kansallispuiston alueen reitit olisivat todennäköisesti jossain top 10:ssä.
Yön vietimme Rassen kanssa pysäköintialueella, autossa penkit kaadettuina. Telttakin oli mukana, mutta en ole varma, olisiko alueella saanut ylipäätään telttailla. Eikä maasto näyttänyt kovin teltta ystävälliseltä parkkialueen reunoilla muutenkaan.
Aamulla, kun meillä oli tarkoitus jatkaa matkaa, huomasin auton akun olikin tyhjentyneen yön aikana. Onneksi parkkialue oli suosittu yöpymispaikka - lähdin vauva kainalossa koputtelemaan asuntoautojen oville toivoen lisävirtaa. Onneksemme paikalla oli pariskunta, joka matkusti pakettiauton ja asuntovaunu yhdistelmällä, ja heillä oli mukana ihan varsinainen käynnistyslaite. Onneksi! Matkamme pääsi taas jatkumaan.
- Korpitäti ja Rasse
Kommentit
Lähetä kommentti