Keskisenlaen kierros, Pallas-Yllästunturin kansallispuisto

Keskisenlaen kierros, noin 12 kilometrin pituinen reitti, alkaa Ylläs Ski Resortin parkkialuelta Ylläsjärvellä. Parkkialueelle on hellpo löytää Google Mapsin avulla syöttämällä kohteeksi Ylläs Ski Resort, Ylläsjärvi. Itse polun alku löytyi hieman vaikeammin. Ohjeena oli kulkea Ylläs Ski Resortin ja Taiga-rakennuksen välistä, missä sijaitsevat kaikki reittiopasteet. Aluksi löysin vain talvireittikylttejä, kunnes lopulta huomasin kyltit myös kesäreiteille. 

Lähdin kävelemään Keskisenlaen kierroksen suuntaan leveää, osittain sorastettua metsä reittiä pitkin. En kuitenkaan nähnyt kierrokselle osoittavia kylttejä, kun saavuin risteyksen näköiselle kohdalle, en ollut varma, pitäisikö jatkaa aivan täysin suoraan vai hieman vasemmalta sivusta menevää reittiä ylös. Ohjeen mukaan reitti menee suoraan, mutta risteys näytti epäselvältä, ja jostain syystä valitsin vasemmanpuoleisen polun. Se vaikutti jotenkin isommalle ja käytetymmälle omasta mielestäni. 

Ehdin kävellä vain hetken, kun vastaan tuli kyltti, jossa luki aivan eri polun nimi. Palasin takaisin alemmas risteykseen ja jatkoin ylöspäin keskeltä kulkevaa polkua. Reittiä piti kävellä jonkin aikaa puurajan yläpuolelle ennen kuin tuli selkeä kyltti Keskisenlaen kierrokselle. Ilmeisesti myös se väärä reitti, jota aluksi lähdin kulkemaan, olisi yhdistynyt tälle samalle polulle.

Hämäävä huoltotie

Nyt alkoi reitti näyttää selkeämmältä, ja lähdin kyltin osoittamaan suuntaan. Heti alusta päästiin upeisiin tunturimaisemiin - näkymät olivat todella hienot ja vaikuttavat. Lyhyen tunturiosuuden jälkeen saavutaan huoltoreitille. 

Tässä kohtaa olin jälleen varma, että olin eksynyt reitiltä, sillä vastaan tuli asfaltoitu tie, eikä missään näkynyt reittikylttiä. Jotenkin aivoni eivät osanneet yhdistää vaellusreittiin asfalttia - vaikka reittikuvauksessa huoltotiestä mainittiinkin, en ollut osannut kuvitella, että se olisi päällystetty. 

Tällä huoltotien pätkällä sahasin hetken edestakaisin ja päätin kysyä muutamalta vanhemmalta rouvalta, olenko oikealla reitillä. Sain myöntävän vastauksen. He tosin katsoivat kantoliinassa matkustavaa Rassea hieman kauhuissaan ja kysyivät epäuskoisina, tiesinkö kuinka pitkän matkan olen kulkemassa.  Huikkasin iloisena, että tiesin kyllä - ja jatkoin matkaa.

Varkaankurun kota

Matka jatkui Varkaankurun kodalle, joka sijaitsee noin puolivälissä reittiä. Kodalla oli muitakin retkeilijöitä, mutta tilaa riitti silti mukavasti. Läheisyydessä löytyi myös ulkotulipaikka ja käymälät.

Vaikka monesti kotien läheisyydessä saa yöpyä, tällä alueella telttailu on kielletty, sillä se kuuluu rajoitusvyöhykkeeseen. Polulta ei myöskään saa poiketa. 

Pidimme Rassen kanssa pienen evästauon ennen edessä olevaa nousua.

Kivirakkaparatiisi

Varkaankurun kodan jälkeen reitti alkaa nousta kohti Kellostapulin satulaa. Ja jos jollekin ei ole vielä tullut selväksi - rakastan kiviä. Tämä osuus oli niin upea, etten meinannut uskoa silmiäni. 

Polku kulkee kahden kivirakkaisen tunturin välissä, kapeana ja mutkittelevana. Kaikkialla ympärillä levittäytyy kaunista kivirakkaa, joka jatkuu silmänkantamattomiin. Olin aivan haltioissani. Pelkästään tämän pätkän takia voisin kulkea koko reitin uudestaan - niin vaikuttava se oli. 

Kivirakka osuuden jälkeen reitti siirtyy maisemallisesti näyttävimpään osaan - ja se vasta olikin henkeäsalpaava. Ensin upea kivirakkapolku ja sitten tämä näkymien ilotulitus - onnellisuusöverit olivat taatut. Sanoin kuvailematonta upeutta! 

Tunturimaisemat jatkuvat aina Tuomikurun kodalle saakka, josta ne avautuvat jälleen vaikuttavina. Sekin paikka tarjosi upeat näkymät - kuin palkinto nousujen jälkeen.

Paluumatka ja Ylläsjärven uimaranta

Tuomikurun kodalta ei ollut enää pitkä matka takaisin. Aivan loppumatka kulki samaa reittiä, jossa alussa olin harhaillut ennen kuin löysin kunnon kyltit puurajalla. Nyt paluu matkalla kaikki näytti selvältä - toisin kuin tullessa. 

Keskisenlaen kierros on kokonaisuudessaan upea päiväretki. Suosittelen käymään, erityisesti, jos nautit kivirakkaisista maisemista ja silmänkantamattomiin jatkuvista tunturimaisemista. Reitti on fyysisesti melko vaativa - nousuja ja laskuja riittää. Hyvä peruskunto on tarpeen. Itselläni oli vielä Rasse kantoliinassa repun lisäksi, joten hiki virtasi ja jalat saivat tehdä kyllä töitä. 

Retken jälkeen ajoimme Ylläksen uimarannalle tekemään ruokaa. Samaan aikaan rannalle saapui pariskunta, jolla oli myös ruoanlaitto mielessä. He pitivät rohkeana sitä, että reissasin yksin näin pienen vauvan kanssa, ja kannustivat jatkamaan harrastusta Rassen kanssa. Oli mukava hetki jakaa pieni kohtaaminen tuntemattomien kanssa. 

Ruokailun jälkeen suuntasimme sopivaan yöpaikkaan. Kaadoin penkit ja nukuimme autossa makuupusseissa - iloisina, väsyneinä ja retkestä onnellisina retkeilijöinä.

- Korpitäti ja Rasse