Vauvan kanssa yöpyminen retkellä

Tässä postauksessa kerron, miten itse ratkaisin vauvan nukkumisen makuupussissa. Korostan erityisesti, että tämä ei ole yleinen ohje, enkä ota vastuuta kenenkään tekemisistä. Kerron vain, miten itse pyrin järjestämään makuupussissa nukkumisen mahdollisimman turvallisesti vauvalle, sillä en löytänyt aiheesta juurikaan ohjeita tai opastusta, kun yritin etsiä tietoa. 

Jonkin verran tietoa löysin vauvan kanssa kahdestaan samassa makuupussissa nukkumisesta, mutta tämä ei omalla kohdallani tullut kysymykseen. En olisi itse pystynyt nukkumaan, koska olisin pelännyt pyörähtäväni vauvan päälle tai että vauva luiskahtaa pussin sisälle. Minulla on myös hyvä makuupussi, ja muuten olisin joutunut ostamaan leveämmän mallin. Makuupussit ovat melko hintavia, joten en halunnut hankkia uutta, kallista pussia näin lyhytaikaista käyttöä varten.

Yritin etsiä alle vuoden ikäiselle vauvalle omaa makuupussia, mutta en, yllätys yllätys, löytänyt. Syy tähän taitaa olla juurikin vauvoilla luonnollisesti oleva primitiiviheijaste, hengenpidätysrefleksi eli niin sanottu sukellusrefleksi. Sukellusrefleksi on voimakkaimmillaan alle 8 kuukauden ikäisillä vauvoilla, ja jos esimerkiksi peitto tai makuupussin reuna menee vauvan kasvojen eteen tai vauva luiskahtaa pussin sisään se voi aiheuttaa hengityksen pidättymistä ja vauva voi kuolla. 

Korostan vielä, että tämä on vain tapa, jolla itse retkeilin oman vauvani kanssa, enkä ota vastuuta, jos joku ottaa ideoita tästä postauksesta.

Vauvojen makuupusseja etsiessäni huomasinkin, ettei alle 8 kuukauden ikäisille ole varsinaisesti valmistettu omia retkeilykäyttöön tarkoitettuja makuupusseja. Emme puhu tässä vaunumakuupusseista, vaan oikeasti retkeilykäyttöön tarkoitetuista makuupusseista. Kaikki koot olivat liian suuria ja alkoivat noin 8 kuukauden tai vuoden ikäisille tarkoitetuista pusseista, eli juuri siitä iästä, jolloin sukellusrefleksi on yleensä jo heikentynyt tai poistunut. 

Jokainen retkeilijä tietää myös, että makuupussi ei voi olla liian iso, sillä silloin se ei pidä lämpöä riittävästi. Oli myös mielenkiintoista huomata, että aikuisten makuupusseissa on aina lämpötilaluokitukset, mutta lasten pusseissa niitä ei juuri ole. Tämä johtunee todennäköisesti siitä, että valmistajat eivät ota samalla tavalla vastuuta lapsista, vaan sopivan lämpötilan arviointi jää vanhemman vastuulle. Niin sanotulla maalaisjärjellä pärjää aika pitkälle, mutta meitä on moneen junaan, joten ratkaisu on siinä mielessä ymmärrettävä. Myös lapset ovat hyvin erilaisia.

Selailin mahdollisimman pieniä makuupusseja ja vertailin vaihtoehtoja paljon ennen kuin päädyin ostamaan makuupussin. Noin kaksi viikkoa oston jälkeen sähköpostiini tuli takaisinvetoilmoitus kyseisistä makuupusseista. Valmistaja pyysi palauttamaan kaikki kyseiset makuupussit, sillä vauva oli menehtynyt makuupussissa. 

Itse en kuitenkaan palauttanut makuupussia, sillä olin muokannut sitä ja tehnyt siitä mielestäni mahdollisimman turvallisen vauvalle. 

Eli nyt mennään itse asiaan: miten itse pystyin retkeilemään turvallisesti vauvan kanssa yön yli. Tämä oli kuitenkin vain oma tapani, eikä mikään yleinen ohje. Jokainen tekee omat ratkaisunsa ja on vastuussa omista tekemistään. 

Makuupussin lyhennys ja telttasimulaattori

Tässä ensimmäisessä kuvassa näkyy, kuinka olen lyhentänyt makuupussia. Lisäsin siihen tarrakiinnityksen, joten sitä voi käyttää myös Rassen kasvaessa. Tarrakiinnitys on voimakas, samantyyppinen kuin tarralenkkareissa oleva karkea tarrapinta, ja toisella puolella on vahva liimapinta, jotta se pysyy hyvin kiinni makuupussissa. 

Kiristin tarran niin tiukalle, ettei Rasse pääse valumaan makuupussiin sisään, ja että pussin suu pysyy koko ajan alempana kuin Rassen kurkku. Makuupussi oli tietenkin reilun kokoinen, koska näin pienille vauvoille ei ole saatavilla sopivan kokoisia malleja, joten sen muokkaaminen oli mahdollista.

Sitten päästään osuuteen, jota kutsuin telttasimulaattoriksi. Ihan kylmiltään ei voinut lähteä luontoon, sillä pitihän nukkumista makuupussissa hieman totutella. Alemassa kuvassa näkyy simulaatio tulevasta telttayöstä. Kuvassa Rassen oma lasten ilmapatja. Kantoliina on rullattu toiselle sivulle esittämään omaa makuualustani reunaa, ja hoitoreppu, joka näkyy kuvassa, "toimii" rinkkana. Repun vieressä oleva laite on kätkythälyttimen säädin. 

Sijoitin kätkythälyttimen makuualustan alle. Retkelle tätä ei tietenkään voinut ottaa, mutta tässä simulaatiossa se oli välttämätön, jotta pystyin varmistumaan siitä, ettei Rasse pääse vaaralliseen asentoon makuupussissa. Harjoittelimme tämän asetelman kanssa nukkumista noin viikon ajan. Harjoittelu oli hyödyllistä myös siksi että itse makuupussissa nukkuminen oli jo itsessään uutta opettelua, koska vauva oli tottunut nukkumaan sängyssä. 

Yhtään hälytystä ei viikkoon tullut, kaikki meni hyvin, ja Rasse alkoi tottua makuupussissa nukkumiseen.  

Lämpötila makuupussissa

Seuraava vaihe oli lämpötilan selvittäminen. Alla olevassa kuvassa on havainnollistettu, miten aloin etsiä sopivaa lämpötilaa kerrastoille, joita tulen käyttämään makuupussin sisällä. Lämpötila luonnollisesti vaihtelee eikä pysy samana koko kesää vaan heilahtelee päivittäin eri suuntiin. Tämän avulla sai kuitenkin hyvin määriteltyä keskiarvon siitä, millaisiin olosuhteisiin makuupussi tulee Rasselle käyttöön. 

Vietimme muutaman yön mökillä, ja Rasse nukkui kuistilla taas eräänlaisessa telttasimulaattorissa - tällä kertaa vaunuissa. Kätkythälytin oli tuttuun tapaan vaunun patjan alla, sillä myös hengityksen tarkkailu jatkui. 

Laitoin joka yö makuupussin sisälle lämpömittarin. Käytin samaa mittaria, joka tuli äitiyspakkauksen mukana ja jolla voi mitata esimerkiksi kylpyveden lämpötilaa. 

Muutaman testiyön jälkeen sopiva väliasu makuupussin sisälle alkoi löytyä.

Nukkuminen "kentällä" eli teltassa

Vihdoin pääsimme reissuun kaikkien testien ja simulaatioiden jälkeen. Ensimmäinen telttayö sujui niin hyvin, ettei mitään järkeä. Vauvat nukkuvat muutenkin paremmin ulkona, ja Rasse nukahti illalla samantien sekä nukkui koko yön rauhassa ja pitkään. 

Teltassa asettelin kantoliinan niin, ettei Rasse pääse kiepsahtamaan alustaltaan pois ja ettei satu onnettomuuksia. 

Reissasimme koko äitiysloman Rassen kanssa siellä täällä kahdestaan. Välillä mukana oli myös vierailevia tähtiä. 

Sain kuulla paljon raskausaikana, että "reissut on nyt reissattu". Nämä ihmiset olivat väärässä. Äitiysloma oli parasta reissu aikaa, sillä töitä ei ollut ja ainoa aikataulu määräytyi vauvan tarpeiden mukaan. Vauvan pystyy hoitamaan vaikka siellä keskellä metsää ilman juoksevaa vettä - kunhan osaa valmistautua ja varustautua erilaisiin tilanteisiin.

Yksi asia on kyllä totta: tähän hommaan tarvitaan energiaa. Vauvan hoito on kuluttavaa, ja lisäksi pitäisi vielä palautua synnytyksestä. Rasse oli myös koliikkivauva, joten alku ei ollut kovin helppo. 

Reissatessa vauvan nukkuu usein liikkeessä kantoliinassa ja herää, kun pysähdytään, joten omat tauot jäävät vähäisiksi. Varsinkin yksin vauvan kanssa reissatessa niitä ei juuri ole. 

Minua se ei kuitenkaan haitannut. Äitiyslomamme oli seikkailuntäyteinen ja antoisa, vaikka omat uneni jäivätkin todella vähäisiksi. En olisi pystynyt olemaan pelkästään kotona vauvan kanssa - siinä olisi voinut tulla hulluksi. Reissut näyttivät sopivan myös Rasselle, joka vaikutti tyytyväiseltä seikkailuihimme, vaikka ei niistä isompana muistakaan mitään. Äiti kyllä muistaa!

- Korpitäti ja Rasse