Värikallion kaarros, Hossan kansallispuisto

Värikallion kaarros on noin 8 km pitkä reitti. Alue on Hossan jylhää maastoa, joten nousua ja laskua riittää - silti reitti on omasta mielestä aika kepeä. 

Tarkempaa tietoa reitin lähtöpisteestä löytyy Ölkyn ähkäisyn reissusta. 

Värikallion kaarrokselle on oma parkki paikka, mutta myös kahvilan lähettyviltä pääsee helposti reittiä pitkin Värikallion kaarrokselle, eikä matka ole pitkä. Käytännössä aivan sama kummalle parkkipaikalle ajaa, ellei ole tarvetta esteettömälle kululle. Lihapyörteen parkkipaikalta lähtee esteetön reitti Lihapyörteen avolaavulle.

Lihapyörteeltä

Oli kuuma päivä, joten vettä kului runsaasti. Reitti ei sinänsä ole haastava, mutta lämpimällä säällä se tuntui ihan riittävän raskaalta nousujen ja laskujen kanssa. Toki mukana oli myös tasaisempia osuuksia.

Lihapyörteen laavu teki vaikutuksen - se oli todella kaunis paikka, vaikka nimi kuulostaa omaan korvaan ällöttävälle. Käytiin Bellan kanssa vilvoittelemassa varpaita siellä ja pieni samojedi jaksoi retken hienosti, kuumuudesta huolimatta.

Kalliomaalaukset

Värikallion kaarroksella näkee kalliomaalauksia, jotka ovat peräisin kivikauden loppu puolelta - noin 3500-4500 vuoden takaa. Maalaukset on tehty punamullalla, joka sisältää raudanoksideja, verta, eläinrasvaa ja mahdollisesti sideaineita, kuten muna- tai kalaliimaa. 

Näiden kalliomaalausten ihailua varten on rakennettu veden päälle katselutasanne. Se on ritiläpohjainen, joten kannoin samojedin katsomaan maalauksia - semmoinen pohja kun käy tassuihin. Täytyihän senkin nähdä ne, kun retkellä oltiin.

Nämä Somerjärven pohjoisrannalla sijaitsevat kalliomaalaukset ovat osa muinaista vesireittiä - aivan kuten Julma-Ölkyn kalliomaalaukset, jotka löytyvät rotkojärven kallionseinämässä.  

Veneretki

Iltapäivästä alkoi kerääntyä enemmän pilviä. Otin veneretken reitin lähtöpisteeltä, kahvilasta. Vene retki on mielenkiintoinen ja lyhyt tutustuminen Julma-Ölkyn rotkojärveen. Retken aikana näkee myös kalliomaalauksia, jotka ovat säilyneet yllättävän hyvänä tähän päivään asti. Julma-Ölkyn veden vaihtuvuus on hidasta, eikä vedenpinta muutu kuin kymmeniä senttejä lumien sulamisaikaan tai kuivina kausina. 

Vene retkellä näkee myös Pirunkirkon ja Sateenkaari putouksen aivan läheltä. Julma-Ölkyn vesi näytti melkein mustalta. Syvyyttä sillä onkin 50 metriä, ja vesi on todella kirkasta. Lähellä ei ole peltoja tai soita, jotka toisivat sameutta. Rotkojärven pohja on kallioinen, eikä se liota veteen väriä tai ravinteita. Se saa myös osittain vetensä pohjavesien kautta, mikä suodattaa epäpuhtauksia ja tekee vedestä kirkkaampaa.

Omasta mielestäni mustan puhuva, syvä ja kylmä rotkojärvi oli veneestä katsottuna jopa kammottava - korkeine kallion reunuksineen. Hieman hyytävä paikka veneillä.

- Korpitäti ja Bella