Noin 7 km pitkä Kätkävaaran luonto polku sijaitsee Tervolassa. Osoite löytyy Google Mapsista nimellä Leirikätkä 74, 97140 Muurola. Vaikka Kätkävaaran osoite on Muurolassa, se on osa Tervolan kuntaa, joten reitti sijaitsee Tervolassa.
Polku on lyhyt ympyräreitti, mutta siihen kannattaa varata noin 4 tuntia aikaa.
Olen kulkenut reitin molempiin suuntiin. Ensimmäinen tulipaikka sijaitsee aivan reitin alussa, esteettömällä osuudella. Ilmeisesti suositeltu kuku suunta on kodalle päin - se sijaitsee vaaran huipun vieressä. Kodan yhteydessä on käymälä, ja itse huipulla näköalatorni.
Myöhemmin reitillä tulee vastaan kallioilla sijaitseva laavu. Laavun läheisyydessä ei ole käymälää.
Muinaisrannat
Itse pidän Kätkävaaran reitistä todella paljon. Olen kivien ystävä, ja niitähän tältä reitiltä löytyy. Huippu on pelkkää upeaa kivirakkaa silmänkantamattomiin. Nämä kivirakat ovat muinaisrantoja.
Jääkauden jälkeen alue oli meren peitossa. Kun jää vetäytyi, maa alkoi kohota ja merenpinta vetäytyi pois, jättäen jälkeensä rakkakivikoita ja rantavalleja.
Kätkävaaran luontopolulla nämä muinaiset rantamuodostelmat - rakkakivikot ja lohkareikot - ovat hyvin näkyvillä.
 |
| Huipulta |
Reitti
Reitti on hyvässä kunnossa. Pitkospuut ovat siistit, ja polku on uudistettu vuonna 2019 - ja hyvä niin! Aiemmin reitillä oli köysi kiipeilyä avustamaan luolien kohdalla sekä hieman epäselviä reittimerkintöjä, mikä oli paikoin arveluttavaa. Reitti on kuitenkin selkeä ja todella hyvässä kunnossa.
Reitin varrella olevassa louhikossa oli hauskaa seikkailla. Uudistuksen myötä reitille oli merkitty useita "luolia" ja nähtävyyksiä, mutta omasta mielestäni siellä on vain yksi oikea luola - se, joka näkyy alemmassa kuvassa.
Muut louhikkoon merkityt kohteet tuntuivat väkisin keksityiltä. Siinä sai kyllä moneen kertaan miettiä, että millä perusteella tämä numeroitu kohta on saanut nimensä ja merkkauksen arvoinen. Kiviä olisi ollut omasta mielestä kiva katsella ihan sellaisenaan, ilman väkinäisiä nostoja.
Toisaalta nämä merkityt pisteet saattavat saada "suorittajavaeltajat" pysähtymään hetkeksi ja katselemaan ympärilleen. Jos jotain positiivista niistä haluaa etsiä, niin ehkä juuri sen.
Louhikko ja kalliolaavu
Kaiken kaikkiaan reitti on kaunis ja kivinen. Louhikoiden päälle, kallion laelle, oli rakennettu myös upea laavu! Sieltä avautuivat hienot näköalat, ja sijainti oli todella vaikuttava. Tämä laavu sijaitsi sen "oikean" luolan vieressä.
Puita ei tuolloin ollut laavulla saatavilla, joten pieneksi nuotioksi sai kelvata reitin uudistustöistä jääneet ylimääräiset portaiden palaset, jotka makasivat hylättyinä maassa. niitä ei ollut montaa, mutta juuri sopivasti, että sai tulen syttymään ja ruoan lämmitettyä.
Julman luonnon armoilla
Aurinko paistoi koko matkan, mutta juuri ennen kalliolaavulle saapumista alkoi tihuttaa. Laavulla oli onneksi hyvä pitää hetken sadetta. Pieni tauko teki hyvää, mutta laavuilun jälkeen matka jatkui takaisin autolle - ja siitä eteenpäin tunnelma muuttui.
Loppu matka ei mennytkään enää niin mukavasti. Kostean sään myötä sääsket innostuivat toden teolla ja hyökkäsivät kimppuun. Sääskimyrkky päästi viimeisen pihauksensa - eikä siitäkään enää ollut apua.
Sääskiä oli kirjaimellisesti silmät ja suut aivan täynnä. En muista, onko minua koskaan syöty noin perusteellisesti lopuun. Ei uskaltanut kunnolla hengittää sisään, ettei imaise kourallista sääskiä nenään samalla. Silmäkulmakin turposi niin pahasti, että se alkoi jo haitata näkyvyyttä ajaessa. Kutina ja paukamien määrä oli aivan uskomaton. Olipahan se kokemus tämäkin!
Kutisevin terveisin,
Korpitäti ja Lady
Kommentit
Lähetä kommentti