Ölkyn ähkäisy, Hossan kansallispuisto
Ölkyn ähkäisy on noin 10 km pitkä reitti. Reitillä on jyrkkiä nousuja ja laskuja, mutta omasta mielestäni se ei muuten ole kovin haastava. Koko päivä siinä reitillä melkein menee (n. 6 tuntia), ja kilometrejä kertyy sen verran, että oli ihan sopiva ainakin itselleni.
Hossaan löytää helposti Google Mapsin avulla. Soratie, jota ajetaan hyvän matkaa parkkipaikalle reittien lähtöpisteille, on melko huonossa kunnossa. Itse tämmöisenä oman elämän rallikuskina - jota ei paljoa kiinnosta, jos auto ottaa vähän pusua tien laidasta tai pohjasta - hidastin minäkin vauhtia. Oli sen verta kuoppaista menoa.
Reittien lähtöpisteet on selkeästi merkattu. Hossan kansallispuiston parkkialue on iso, ja sinne mahtuu hyvin. Lähtöpisteellä on myös kahvila ja mahdollisuus ostaa opastettu veneretki kanjoniin.
 |
| Bongaa retkeilijä |
Ehkä ennemminkin vielä kevät, mutta sää oli ihanan lämmin ja aurinko paistoi. Vesialueilla oli vielä jonkin verran jäätä ja lunta, mutta T-paitakelissä liikkuessa tulee lämmin.
Julma-Ölkky on Suomen suurin kanjonijärvi. Järven pituus on noin 3 km, ja kapeimmillaan se on vain 10 metriä leveä. Syvyyttä järvellä on 50 metriä. Maaperä on jylhää, ja kallioseinämät kohoavat jopa 50 metrin korkeuteen järven pinnasta.
Ölkyn ähkäisy on pisin reitti, ja se kulkee järven ympäri. Ölkyn ylitys on 5 km pitkä, ja reitti kulkee keskeltä järveä riippusillan kautta järven toiselle puolen. Vaikka itse valitsin pidemmän reitin, kävin silti myös riippusillalla ihastelemassa maisemia, jonka jälkeen palasin takaisin pidemmälle reitille.
Kallioilla kierrellessäni ja maisemia ihaillessani kuulin järkyttävän kovan äänen rotkosta. Samalla tippui viimeisiä jään lohkareita kallioseinämästä rotkojärveen. Mielessäni pyöri ajatus: kuinka syvä järvi onkaan ja kuinka korkealla itse olin. Todella vaikuttavaa maastoa.
Kovaa jääpalan irtoamisääntä lukuun ottamatta hiljaisuudessa kuulin toiselta puolen virtaavan Sateenkaariputouksen kohinan. Putouksen näki vastakkaiselta puolelta.
Tauko ja talviturkin heitto
Laavulla oli hyvä pitää evästauko ja jaksoi kävellä takaisin lähtöpisteelle rotkojärven toista puolta. Reitin päätteeksi olo oli latautunut - sekä aurinko energialla ja hyvällä tuulella.
Yön vietin eräällä rannalla, jossa oli tulipaikka hieman kauempana kansallispuiston reiteistä. Sen verran oli tullut reitillä hikoiltua, että pesulle oli pakko päästä. Talviturkki tuli heitettyä jäiden seassa, ja se oli kyllä lievästi sanottuna virkistävää. Vilukissana en kovin pitkäksi aikaa veteen jäänyt.
Kommentit
Lähetä kommentti