Rautulammen kierros, Urho Kekkosen kansallispuisto
Rautulammen kierros on noin reilu 22 km pitkä reitti, joka lähtee samasta osoitteesta kuin Ahopään polku - Kiilopääntie 620, 99830 Saariselkä. Ahopään polun reittikertomuksesta voi lukea reitin alusta tarkemmin, jos haluaa lisä tietoa alueesta ja sen palveluista.
Tällä kertaa kierros lähtee kuitenkin kahvilan oikealta puolelta. Polun alussa on selkeät kyltit, jotka opastavat oikeaan suuntaan. Koko reitti merkitty hyvin ja polku erottuu hyvin Rautulammen tuvalle asti.
Rautulammen kierrokselle lähdettäessä pääsee heti tunturimaisemiin. Koko alkumatka kulkee upeassa avotunturissa, silmänkantamattomiin jatkuvissa maisemissa. Näistä maisemista saa iloita aina Rautulammelle asti. Vaikka reitti kulkee avotunturissa ja sisältää nousua sekä laskuja, se ei tuntunut erityisen raskaalta. Polku oli myös helppokulkuinen.
Olimme tällä kierroksella Siperianhusky Ladyn kanssa. Yövyimme Rautulammella, jossa on aivan uudenlainen autiotupa. Rakennus oli niin modernin näköinen, että jäin hetkeksi tuijottamaan sitä silmät suurina. Se oli samaan aikaan vaikuttava, mutta en ole täysin varma, sopiko se omaan makuuni keskelle luontoa. Uutta se ainakin oli - ja se näkyi.
Saavuimme Rautulammelle melko aikaisin ja saimme hyvän telttapaikan. Puhelimessa ei ollut lainkaan kenttää koko alueella, mutta se ei itseäni haitannut - hyvä huomio kuitenkin muille retkeilijöille. Myöhemmin illalla alue alkoikin täyttyä nopeasti sekä telttailijoista, että autiotuvassa yöpyjistä. Rautulammen retkeilyrakenteet ovat hyvässä kunnossa ja niitä on alueella riittävästi.
Seuraavana aamuna matka jatkui eteenpäin. Rautulammelta lähdettäessä olin hetken epävarma reitistä. Minulla oli kartta mukana, ja sitä tarkastellessani huomasin, että hiekkatie oli pyöräreitti, kun taas kävelijöiden reitti erkani vasemmalle pusikkoon. Polku näytti aluksi hieman epäselvältä, mikä herätti ihmetystä, mutta lopulta reitti osoittautui oikeaksi.
En tiedä, kulkiko muut pyöräreitiksi tarkoitettua reittiä, mutta kun olin pääsemässä oman polkuni päähän, kuulin äänistä päätellen joidenkin kulkevan huollettua pyörätietä pitkin. Voi olla, että itse kävelin vanhaa reittiä, mutta kartan mukaan se oli tarkoitettu kävelijöille - ja perille pääsin.
Tämä kävelyreitti oli kyllä upea! En ole erityisen innokas maastopyöräilyn ystävä, sillä juuri tällaiset paikat jäävät pyöräilijöiltä helposti näkemättä. Pyörällä ei pääse kaikkialle, ja usein vauhti on niin kova, että maisemista nauttiminen unohtuu. Sekä lähes kaikki mieleeni olevat juurakkoiset sekä kivikkoiset polut sorataan. Kävellen pääsee kokemaan luonnon aivan eri tavalla - myös niillä alueilla, joihin pyörällä ei ole asiaa.
Tämän kävelypätkän jälkeen edessä oli vedenylitys. Vesi oli suhteellisen matalaa, mutta jos olisin kävellyt suoraan yli, vaelluskenkäni olisivat hörpänneet vettä. Etsin kivikkoisemman kohdan, josta pääsin helpommin ylitse.
Kengät kastuivat hieman pinnalta, mutta eivät läpi asti, sillä ne ovat vedenpitävät. Kohta, josta lopulta ylitin, oli matalampi, eikä vettä päässyt kengän sisään. Pääsin siis kuivana yli.
Erämaista tunnelmaa lisäsi tälläkin osuudella yllättävä kohtaaminen: vastaan tuli elävä poro - ja hieman myöhemmin, puun oksasta roikkui poron jalka. Tämä tapahtui melko lähellä Rautulampea, jossa yövyimme. Lady, Siperianhusky, luonnollisesti sekosi hajusta ja meinasi napata jalan, mutta ehdin onneksi estää sen ajoissa. Villi luonto oli siis konkreettisesti todella läsnä tällä reitillä.
Vedenylityksen jälkeen jatkoin matkaa Luulammelle, ja sieltä reitti nousi taas tunturiin kohti Kiilopäätä. Kierros päättyy samaan paikkaan, mistä se oli alkanut.
Kaiken kaikkiaan tämä oli hieno reissu. Sää pysytteli hieman harmaana koko matkan ajan, mutta se ei haitannut ollenkaan - vaelluksella oli paljon nähtävää, koettavaa ja muisteltavaa.
- Korpitäti ja Lady
Kommentit
Lähetä kommentti