Moitakurun reitti on reilu 25 km pitkä ja lähtee Saariselältä, osoitteesta Ski & Sport Resort Saariselkä. Reitin alku oli omasta mielestäni hyvin epäselvä. Tämä vaikuttaisi olevan enemmänkin pyöräilyreitti, mutta itse kuljin sen jalan. Pyöräilijöitä tulikin vastaan todella paljon seuraavana vaelluspäivänä.
Reitin alkupäässä tuli vähän seikkailtua - ihmettelin, mihin suuntaan oikeastaan pitäisi mennä, kun en löytänyt kunnollisia kylttejä. Kävelin lopulta laskettelurinteiden alta ja päädyin metsään vievälle polulle. Sitä kuljettuani jonkin matkaa alkoi opasteita löytyä paremmin, ja reitti selkeytyi.
Ensimmäinen vaelluspäivä
Kiersin reitin niin, että päädyin ensin Luttotuvalle. Tuvalle saapuessa vastaan tuli poro, joka tuli todella lähelle. Vasta kun reissukaverini, Samojedi Bella, alkoi haukkua, poro hieman väisti. Tuvalla oli hyvä pitää tauko ja tuvan vieressä virtasi joki.
Ensimmäinen vaelluspäivä oli lämmin ja aurinkoinen. Oli hyvä kiertää reitti näin päin kuumuuden takia, koska Luttojoki seuraili reittiä, ja Bella pääsi vähän väliä juomaan ja vilvoittelemaan karvavarpaita.
Yöpyminen Moitakurulla
Matka jatkui Luttotuvalta kohti Moitakurua. Ennen Moitakurua alkoi kuulua ulvontaa ja ölinää. Ihmettelin hetken, mutta ääntä lähestyessä vastaan tuli huskytarha, joka selitti äänet. Tyypit olivat aivan innoissaan, kun jotakin tapahtui. Niin oli kyllä Bellakin, kun kävelimme ohi.
Moitakurulle päästyä alkoi olemaan ilta, ja leiriydyin Moitakurun tuvan läheisyyteen. Vieressä virtasi pieni joki, mistä sai hyvin otettua vettä.
Oli luvattu sadetta kahdeksi päiväksi, mutta ensimmäinen vaelluspäivä oli aurinkoinen. Yöllä kuitenkin satoi vettä, mutta onneksi on hyvä teltta, joka ei päästä vettä läpi. Yön aikana totesin myös, että Moitakurun tupa on äärimmäisen huono paikka leiriytyä. Huskytarhalta kuului koko yön konserttia tuvalle asti. En saanut nukuttua koko yönä kuin muutaman hassun tunnin. Yön aikana aloin jo tunnistaa koirien ääniä. Sama rääkyjä aloitti, jonka jälkeen toinen liittyi mukaan, ja sitä rataa koko sakki ulvoi ja rääkyi koko yön, pieniä taukoja lukuun ottamatta.
Bellalle tämä huskykonsertti ei ollut ongelma. Se löi päänsä tatamiin ja kuorsasi koko yön niin sikeästi kuin vain voi. Olihan sitä itse todella väsynyt aamulla ja olisi toivonut paremmat yöunet, mutta olihan tuo kyllä huvittavan kuuloista touhua huskyilta. En kuitenkaan voi suositella yöpymistä Moitakurulla.
Toinen vaelluspäivä
Seuraava vaelluspäivä olikin hieman raskaampi huonosti nukutun yön jälkeen. Päivä oli osittain tihkuinen - ei kuitenkaan satamalla satanut. Pilviä kyllä riitti, ja se oli hieman harmi, koska tälle päivälle sattui Palopään huippu ja Kaunispään huippu. Kyllä sieltä sentään jotakin näki, onneksi.
Tosiaan, reitti on pyöräilijöiden suosiossa ja koko matkan onkin hiekoitettua, tasoitettua tietä. Reitti on omasta mielestä hieman tylsä. En tule todennäköisesti käymään uudestaan - ainakaan kävellen. Tässä ei ollut semmoista mielenkiintoa, mitä itse haen reiteiltä.
- Korpitäti ja Bella
Kommentit
Lähetä kommentti