Ruuhitunturi talvella, Salla

Noin 20 km pitkä Ruuhitunturin kierros Sallassa oli loistava retkikohde! Ruuhitunturin huipulla oli aivan upeat tykkylumimuodostelmat. Tältä reissulta tuli otettua enemmän videoita kuin kuvia, joten kuvat jäivät hieman köyhänlaisiksi. Kuvittelin kyllä ottaneeni enemmän kuvia, mutta useinkin käynyt niin, että olen ollut puhelin kädessä muka kuvaamassa, jääden kuitenkin vain tuijottamaan maisemaa. Ehkä tämä kertoo jo upeista näköaloista!

Aivan ennen Ruuhitunturin huippua on päivätupa ja kahvila. Reitille sattuu muutama taukopaikka ennen huippua. Lähtöpiste reitille on Tunturikeskuksella, mutta myös luontokeskukselta pääsee matkaan. Itse lähdin tunturikeskukselta. 

Minulla oli liukulumikengät ja valitsin latureitin. Ruuhitunturille pääsee myös kävellen, ja se on lyhyempi kuin latuja pitkin. Ruuhitunturi on saavutettavissa myös pyörällä ja moottorikelkalla. Reitit kulkevat hieman eri kohdista riippuen siitä, millä tyylillä matkaan lähtee.

Pienenä muistutuksena kuitenkin tähän väliin: laduilla ei saa kävellä tai pyöräillä. Pyöräilijän kuuluu väistää hiihtäjää ja kävelijää. Moottorikelkkailija väistää kaikkia.

Reitin alkupäässä ja Ruuhitunturin huipulla olikin porukkaa, mutta muuten sai ihan rauhassa mennä, luonnosta nauttien.

Reitille lähtiessäni sekoilin ihan huolella. Tunturikeskuksella oli niin monenlaista kulkijaa joka suuntaan, ja ennen reittiä on pieni aukea alue, jossa sitten pääsin jo eksymään ennen varsinaista reittiä.

Löysin kyltin aukealta, jossa ohjattiin Ruuhitunturin reitin suuntaan, ja jotenkin tulkitsin sen väärin - lähdin suoraan eteenpäin. Poistuin aukealta ja ihmettelin, että miten voi tämmöisen reitin alkupäässä olla mökkejä ja tie. Hetken aikaa tiellä kuljettuani huomasin, että vieressä on jokin moottorikelkkareitti, ja siirryin sille. Siinä jonkin aikaa mentyäni alkoi homma tuntumaan väärälle ja mökitkin loppuivat. Palasin takaisin aukealle. 

Liukastelin liukkareilla laavulle, joka näkyi aukealla. Lähdin latua pitkin hieman eteenpäin, mutta palasin taas hieman takaisin, koska missään ei näkynyt selkeää merkkiä reitistä. Siinä hetken tuumailtuani päätin lähteä etenemään latua pitkin - en löytänyt kartasta mitään muuta järkevää reittiä, vaikka kylttejä ei ollut missään. Katsoin kelloa lähtiessäni ladulle ja tajusin hukanneeni jo puoli tuntia tähän alun sekoiluun. Melkein meinasi tulla hanskat tiskiin (tai lumeen) -fiilis. 

Etenin latua pitkin ajatuksella "syteen tai saveen, kyllä tässä johonki päädytään." Vastaan tuli pariskunta, joka sanoi, että olen oikealla reitillä ja sen jälkeen alkoi jo näkymään reitistä merkkejä - ja kyllä, olin oikealla reitillä! Vihdoin pystyi aloittamaan reissun luottavaisin mielin.

Eli: tunturikeskukselta lähtiessä suuntaa aukealta kodalle, joka on metsän laidassa ladun alkupäässä.

Takaisin tullessa, niin ei siinä taaskaan mitään epäselvää ollut, mutta näköjään ei tullut hahmotettua reittiä ja tulkitsin kylttejä todella väärin. Näitä nyt käy - ainakin minulle!

Latu oli todella hyvässä kunnossa, ja jatkuvasti oli enemmän ja vähemmän jyrkemmästä loivaan nousua ja laskua. Näkyi ladulla myös muutama kävelijä. Ilmeisesti olivat erehtyneet kävelyreitistä, joka kulkee eri kautta kuin latureitti Ruuhitunturille. Eteneminen oli mukavan leppoista, vaikka tuleehan tuolla reitillä aika lämminkin välistä. 

Juuri ennen Ruuhitunturin huippua on kahvila ja päivätupa. Kahvila oli täysi moottorikelkkailijoita ja hiihtäjiä, joten itse valitsin tyhjän päivätuvan evästauolle. Huussit olivat siistissä kunnossa. 

Ruuhitunturin huipulle pääsi parhaiten kävellen. Otin suosiolla liukulumikengät pois jaloista tunturin huipulle noustessa tauon jälkeen. Lumeen oli tamppaantunut kelkan jälkeä ja kenkien jälkeä, sekä nousu oli jyrkkä. 

Vaikka kahvila oli tukittu täyteen huipulla ei ollut samaan aikaan kuin muutama kelkkailija kanssani. Ruuhitunturin päällä on näköalatorni, josta näkee vieläkin pidemmälle. 

Salla ja Ruuhitunturi tekivät kyllä vaikutuksen. Tiedänpä, minne suuntaan vielä uudestaan nuuskimaan paikkoja!

- Korpitäti