Ryten, Lofootit, Norja

Tälle reitille löytää helposti syöttämällä Google Mapsiin osoitteeksi Ryten. Minulle tuli heti oikea vaihtoehto: Ryten/Kvalvika Beach Trail, Fylkesvei 806, 8387 Fredvang, Norja. 

Parkkialue, jolle tämä osoite ohjaa, on maksullinen. Alueelta löytyi myös pieni kahvila-baari sekä vessa, jonne oli huomattava jono. Parkkimaksu oli kymmenisen euroa, eikä se ollut kallis koko päivän pysäköinnistä. Alueella oli myös yöpyjiä. 

Parkkialue oli erittäin täynnä. Itsekään en meinannut löytää pikku kopperolleni paikkaa, vaikka se mahtuisi pyörätelineiden allekin. Lopulta kävin kysymässä, mihin voin jättää autoni, ja sain luvan pysäköidä toiselle invapaikalle sillä toinen jäi vielä vapaaksi. 

Jos haluaa pysäköidä auton ilmaiseksi, kauempaa ajotien varrelta löytyy vapaata parkkialuetta. Itse ajattelin, että on parempi maksaa muutama euro, jotta ei tarvitse väsyneenä kävellä takaisin vielä pitkää matkaa.

Haastava alku Rytenin reitillä

Parkkialueelta Rytenin suuntaan opastavat selkeät kyltit, joten reitin alkuun on helppo löytää. Polku kulkee aluksi kapeana ja huolellisesti merkittynä peltojen halki. Pellot ovat yksityisomistuksessa, eikä niitä ole tarkoitettu virkistyskäyttöön, joten reitillä pysyminen on erityisen tärkeää - kunnioitetaan sitä.

Peltojen jälkeen alkaa jyrkkä nousu. Norjassa tähän jo tottuneena jyrkkä pudotus suoraan alas ei kovin saanut päätä huimaamaan, sillä osasin jo odottaa tätä etukäteen. Silti se jännittää aina hieman - varsinkin silloin, kun hiekka liukuu kenkien alla. Tällä reitin alkuosuudella sai myös aivan väistämällä väistellä muita retkeilijöitä. 

Peltoalueelta vuorenselälle noustessa varoituskylttejä oli ripoteltu vähän väliä muistuttamaan siitä, ettei kukaan korvaa, jos sattuu jotakin. Reitti on Norjalle tyypilliseen tapaan haastava ja merkitty punaisella luokituksella, eikä suotta. Fyysisesti se on todella raskas, vaikkei teknisesti omasta mielestäni erityisen vaikea. 

Omat jalat tuntuivat jo mennessä edellisen päivän vuoriseikkailujen jäljiltä, joten se saattoi tehdä tästä osuudesta aavistuksen normaalia raskaamman tuntuisen. Reitin teknisin kohta on mielestäni juuri alkuosuus, jonne myös suurin osa varoituskylteistä on sijoitettu. 

Kuvassa näkyy kuuluisa selfiekivi ja Kvalvika beach

Kun maisemat houkuttelevat liikaa

Varoituskyltit ovat kuitenkin aivan aiheesta paikallaan. Ryten houkuttelee sankoin joukoin eritasoisia retkeilijöitä ja matkailijoita ihailemaan maisemia sekä ikuistamaan itsensä kuuluisalla selfiekivellä. Kyseessä on kieleke, jolta otetut kuvat näyttävät siltä kuin alla ei olisi mitään. Todellisuudessa alla on kivi, mutta voin kyllä todeta, etten olisi itse lähtenyt kokeilemaan roikkumista, vaikka siitä olisi maksettu.

Alla olevaa kiveä oli niin vähän ja tuuli niin voimakas, että siihen olisi hyvinkin voinut päättyä elon tie. Kiven päällä istuminen tai seisominen on turvallisempaa - joskin sekin vain tietyin varauksin.

Ei sillä, en olisi muutenkaan saanut otettua kiven päällä edes kuvaa. Tuuli olisi vienyt kameran mennessään ja Rytenin huippu oli aivan täydessä tungoksessa. Ihmiset jonottivat vuoroaan päästäkseen ottamaan kuvan tällä kuuluisalla kivellä. En ole vielä yhdelläkään vaellusreitillä nähnyt vastaavaa jonoa vain yhden kuvauspaikan takia. 

Norjan reitit ovat toki suosittuja, mutta yleensä ihmismassat vähenevät huomattavasti huippua kohden reittien vaativuuden myötä. Kuten jo aiemmin kirjoitin, tämän reitin teknisesti haastavin osuus oli mielestäni kuitenkin aivan alussa, vaikka koko reitti on merkitty punaisella luokituksella.

Reitin keskiosa ja loppunousu

Alun jyrkemmän nousun jälkeen ja muutaman kiipeilykohdan jälkeen reitti jatkuu edelleen ylöspäin, mutta huomattavasti loivempana. Huippua kohden jyrkknee jälleen selvästi, joskaan ei missään vaiheessa niin paljon, että olisi pitänyt kulkea lähes pystysuoraa seinämää. 

Reitin alkuosan kiipeilykohdissa kallioon oli kiinnitetty jopa metallikettinkiä, josta sai halutessaan ottaa tukea. Omasta mielestäni kyse ei kuitenkaan ollut mistään erityisen hurjasta kiipeämisestä, vaikka se saattaakin kuulostaa siltä näin kirjoitettuna. 

Paikoitellen reitti oli yllättävän tasaista, ja yhdessä kohdassa vastaan tulivat jopa pitkospuut. Näillä meinasi silti hiipiä pieni huimauksenpoikanen, sillä pitkospuut kulkivat ainakin muutaman metrin maanpinnan yläpuolella ja olivat melko kapeat. Metreissä arvioni saattaa hieman heittää, mutta sen verran korkealla oltiin, että jos minä olisin siitä tipahtanut, lopputuloksena olisi ollut satavarmasti vähintään lumpio sijoiltaan - taas kerran.

Loppu tunnelma

Olin valmistautunut siihen, että tällä reitillä saattaisi tulla paljon ihmisiä vastaan. Todellisuudessa väkeä oli kuitenkin huomattavasti enemmän kuin osasin edes kuvitella. Maisemat olivat kyllä todella kauniit, mutta luonnon rauhaa tältä reitiltä ei valitettavasti löytänyt. Oli silti kokemisen arvoinen - ja tulipahan nähtyä tämä kuuluisaakin kuuluisampi Ryten!

- Korpitäti