Saana, Enontekiö

Saana tunturin huipulle vievä polku on noin 8 km pitkä edestakaisin. Reitti alkaa Kilpisjärven läheltä, osoitteesta Käsivarrentie 14850, 99490 Enontekiö. Itse laitoin tämän osoitteen Google Mapsiin, mutta sovellus yritti ohjata meidät Suomen ja Norjan rajalle - siihen kohtaan, mistä tie joko alkaa tai päättyy, riippuen näkökulmasta. Osoite on sinänsä oikea, mutta reitille lähdettäessä täytyy pysähtyä ennen tullia.

Reitin parkkialue sijaitsee tien vasemmalla puolella, ja suoraan oikealla puolella ovat reitin kyltit ja opasteet. Parkkialue ja kyltit näkyvät hyvin ajotielle ja sijaitsevat hieman ennen tullia. Me emme olleet tarpeeksi hereillä ja ajoimme tullin ohi - jouduimme tekemään U-käännöksen ja palaamaan takaisin lähtöpisteelle tullin läpi. 

Parkkialueella oli hyvin tilaa, vaikka autoja oli jonkin verran. Reitille lähdettäessä ylitetään sama ajotie, jota pitkin parkkialueelle ajetaan, ja tien vieressä on hyvät opasteet reiteille. Meiltä kului tällä reitillä aikaa noin kuusi tuntia. 

Retkeilyrakenteita ei reitin varrella ole kovin paljon. Ensimmäisten kilometrien kohdalla on huussit ja kota, ja hieman eteenpäin kuljettaessa tulee vielä toinen, pelkkä ulkotulipaikka.

Saanan reitti on menomatkalla pelkkää nousua ja paluumatkalla pelkkää laskua, joten hyvä peruskunto on tarpeen. Itse kannoin jo melko isoksi kasvanutta Rassea mukana kantoliinassa, ja kyllä se tuntui jaloissa ja selässä tämän retken jälkeen!

Viikonloppu Kilpisjärvellä

Saavuimme viikonlopuksi Kilpisjärvelle ja yövyimme Kilpisjärven Retkeilykeskuksen mökissä. Mökki oli kompakti, mutta varustelultaan riittävä niin viikonlopun kuin pidempääkin oleskelua varten. Rasselle piti ottaa mukaan oma matkasänky, sillä vauvan sänkyjä ei ollut saatavilla.

Mökki sijaitsi aivan Saana-tunturin ja Kilpisjärven vieressä. Retkeilykeskuksen päärakennuksen takaa lähti myös polku Saanalle - ilmeisesti muutamaa kilometriä lyhyempi reitti. Halusimme kuitenkin kulkea koko polun alusta asti, joten ajoimme noin 10 minuutin matkan päähän, tien varteen, mistä varsinainen reitti alkaa. Olen aiemmin kulkenut reitin lähtien juuri Retkeilykeskukselta.

Vaelluspäivän päätteeksi kävimme syömässä Kilpisjärven Retkeilykeskuksessa. Olen useasti pysähtynyt siellä ohikulkumatkalla syömään ja ruoka on ollut aina erinomaista - eikä keittiö pettänyt tälläkään kertaa. Annokset olivat riittävän kokoisia, jotta nälkä talttui kunnolla.

Saanan säässä on aina yllätysmomentti

Kun saavuimme Kilpisjärvelle, näin luultavasti ensimmäistä kertaa elämässäni Saanan huipun täysin pilvettömänä. Sää oli ihanan syksyinen ja aurinkoinen - täydellinen aloitus viikonlopulle. Seuraavana päivänä, vaelluspäivänämme, sää ei ollut aivan yhtä kirkas. Lähtiessä ja Saanan juurella oli vielä melko selkeää, ja välillä aurinkokin pilkahteli. Huippua lähestyessämme pilvet ja sumu kuitenkin ympäröivät meidät. Pientä tihkusadetta tuli jonkin aikaa, eikä aivan huipulta taaskaan nähnyt mitään. Paluumatkalla pilvet onneksi rakoilivat sen verran, että maisemia pääsi ihastelemaan edes osittain.

Edellisellä syksyisellä retkelläni Saanalle alempana vallitsi upea ruska ja täysi syksy. Huipulle päästyäni sumun keskeltä tuli vastaan täysi talvi ja lumimyräkkä. Alas tullessa palattiin taas syksyyn. Se oli hauska ensikosketus sen vuoden tulevaan talveen.

Tällä kertaa matka Saanalle tuntui aiempaa haastavammalta. Rasse lisäsi painoa reilusti kantoliinassa, ja muutaman huonosti nukutun yön jälkeen jatkuva ylös ja alas kapuaminen tuntui kropassa vielä seuraavana päivänä. Rasselle tämä olikin viimeinen pidempi matka liinassa - seuraavalla kerralla siirrytäänkin kantorinkkaan, kunhan saadaan siihen käyttölupa. Rinkassa paino tulee selkäpuolelle, mikä tuntuu paljon tasapainoisemmalta ja luonnollisemmalta. Oma rinkka - oli se sitten iso yöretkiversio tai pienempi päiväretkireppu - tuntuu höyhenenkevyeltä verrattuna siihen, että kantaa Rassea edessä. 

Reitillä muutama porukka jäi kuuluisien Saanan portaiden loppuun ja kääntyi takaisin - eikä ihme, maisemat olivat sieltäkin upeat. Vastaan tuli myös porukkaa huipulta päin, ja juttelimme heidän kanssaan hetken. Osa oli jättänyt huiputuksen kokonaan väliin sumun takia. Me kuitenkin halusimme käydä huipulla ihan periaatteesta - vaikka eipä sieltä tällä(kään) kertaa nähnyt juuri mitään.

Kilpisjärven maisemien lumo

Kilpisjärven ympäristön maisemat ovat kyllä ainutlaatuiset ja vertaansa vailla. Juuri siksi halusinkin palata tänne uudestaan. Erityisesti ruska-aika on täällä todella näyttävä ja mieleenpainuva - värit hehkuvat tavalla, jota ei unohda helposti.

Kun näitä maisemia ihailee, mielikuvitus lähtee laukkaamaan, ja halu nähdä vielä enemmän vain kasvaa. Vaikka Saana on suosittu retkikohde, olen itse ollut onnekas - vaelluksilla on saanut kulkea rauhassa omaa matkaa. Polun alkupää on toki ruuhkaisin, mutta ihmismäärä vähenee selvästi huippua kohti mentäessä.

- Korpitäti ja Rasse